Posts filed under ‘weather’
Climate, Finns and changing
Finnish summer weather is a preferred topic in the headlines – no matter what turns: hot, warm, getting colder, the sun is out, behind a cloud, cold and windy, thunder in the air..
Last week was groundbreakingly warm. Having almost +30 degrees is a lot for May. The papers went crazy over the hot weather and so did people, the streets were full of life. Now the week started with drizzling rain and less than +10 degrees. The changes are visible.
I find it amazing to see how weather affects the general mood. It’s more of a guideline than an exception: when the sun is out, so are the people. I know that in most parts of Europe the same deal exists. However, when the weather goes on for a longer time, people tend to find it as a nuisance. Allergies get worse, plants dry up, you get sweaty just thinking of food.. or it’s too cold for this time of the year, people are wearing woolen socks and whining about freezing weather and constant rain when according to them it’s suppose to be sunny. The weather takes a hold of everything from traditional cuisine to acts of love, from common habits to bureaucracy, commonly preferred cloth-colours to the national sport. It affects moods, traditions, how the roads and houses are constructed etc. Seems that most of the people take 30-40 years to get used to the weather in their home country. Why?
Here are a few paragraphs freely translated from the blog of Aikamatkustaja, a counter migrant in Finland. You decide if it’s beside the point:
“It is fashionable to blame the immigrants about everything at the moment. Cultural differences and violence are things that were brought here by foreigners. Politicians could find the guilty from outer space easier than from their own parties. Cultural differences have always existed. Karelians, Savonians, Tavastians, people from Varsinais-Suomi and especially from Ostrobothnia have down the ages caused a respectable amount of quarrels, conflicts, silent treatment, crisis in marriages, open quarrels, drama in tutelages and knife fights. There was no foreigner needed either before.”
Read the whole text here (in finnish). There was also a group on Facebook telling the volcanic ashes to go back to Iceland. I would love to present it for joining purposes, but apparently it doesn’t exist anymore. So instead, make it fun and go dance with cultures from all over the world when they meet in the centre of Helsinki 29 and 30 May 2010.
London means money spending
We got free tickets to skating in Hyde Park from a random passer-by. 13,5 pounds for one ticket! The first time I skate this year… and in London.
Camden Town is my favourite part. It’s full of details.
London Eye at night, after the spectacular show of Stomp.
Tate Museum of Modern Art was packed, because outside was like this:
What comes to the New Years Eve and party. I have an advice, warning and a praise. Don’t drink vodka redbull! If there is more than 3 bottles of Jack Daniels in the house, be sure to find your host sleeping under the table. If you love electro, techno kind of music – go to the Egg. It’s an experience with it’s metal detectors, guards and people in a trance.
Autumn gone by
And all I’ve done is sit inside writing the Thesis.
Next week, I will have more stories to tell: Muse in Münich is waiting!
Helsinki: Where it all began..
I met up with a friend today and we decided very randomly to go see the point where Helsinki was once founded. The day was absolutely beautiful for such an adventure.
Many old cities are very famous and touristy attractions but in Helsinki, the old parts are further up from the down town and because of that, often forgotten. It’s 6,5 kilometres from the center and easily reached with several buslines or the tram going to Arabia. It’s about 15 minutes ride.
The area is beautiful. There’s men fishing along the riverside and children playing or watching the action when one catches a fish. There’s also a cute little restaurant that looks like someone’s home when you go inside. The cosy wooden house area is worth a visit in any case.
After a little bit of searching and asking around we found the right track to the monument. The hill does have a nice view and many interesting details, such as this one. Someone had left a cross-trainer on one of the rocks. What a great way to train! You can watch down to the colourful area and cross-train away!
And finally on top of the hill: the history lays its hands on us. Here is the point where they say Helsinki was once founded. At the cross of the now Viikintie and Hämeentie.
Vesi, joka ei kirvele silmissä
On kyllä oikeasti ihanaa, että on uima-allas takapihalla. Mikään ei ole parempaa kuin töiden jälkeen ryytyneenä kävellä loivasti ylöspäin vieviä katuja hiki virraten*, löntystää suoraan altaan reunalle ja pulahtaa uimaan. Nykyään uikkarit on kokoajan valmiina päällä, kun lounaallakin tekee mieli käydä tuolla meressä viilentymässä. Haittapuolia on tietenkin kuivuva iho, mutta parempi se kuin kuivunut ja turhaan uupunut mieli.
*) Täällä alkaa oikeasti olla semmoinen inhottavan hikinen kuumuus. Pilvisellä säälläkin on painostavan kuumaa. Hiki virtaa siis joka tapauksessa. Pitkähihaset saa sadesäälläkin unohtaa.
Varattiin Marikan kanssa heti aamusta tänään auto, jolla huristellaan kolmipäisenä Portugalin maalle vähän yli viikon sisään. 4.-7.6. Olen siis taas tien päällä. Toisekseen ajattelin tänään vihdoin pistää tuumasta toimeksi ja varata lennot Italian visiitille ja Barcelonaan. Löysin loistavan edukkaan lennon Barcelonasta Venetsiaan ja maksan itseasiassa vähemmän siitä kuin Espanjan sisäisestä lennostani.
Olen taas siirtynyt pelkistä toimittajan hommista toimittaja-graafikoksi. Ilari lähti alkuviikosta ja nyt olen taas graafikko-Alman apuna. Ihan kivaa vaihtelua.
Elämä ei tällä hetkellä ole muuta kuin kuumuutta, hikeä, töitä ja uintia. Harvoin iltaisin jaksaa muuta kuin juoda persikka-jääteetä ja maata vatsallaan sängyllä tuulettimen möyrytessä yhdessä nurkassa huonetta. Hyttysten inistessä korvan vieressä (on siinä uima-altaassa siis huonotkin puolensa).
Nykyään melkein harmittaa kun ei ole mitään kirjoitettavaa. Ehkä pitäisi taas avata silmät ja katsella vähän ympärilleen. Rannalla käveleviä hehkuvan valkoisia möhömahoja, aamuisia expressoja, kissoja ikkunalasin toisella puolella… tai kuunnella enemmän reggaeta, niin kuin lauantaina. (Siellä konsertissa sai 10 eurolla LITRAN viskikolan ja 5e LITRAN oluttuopin!)
Ja jotta saatte menosta kunnolla selvää, niin tässä teille maistiaisia: http://www.youtube.com/watch?v=fDG0_1vBoeo
What and where is the thing to have and be?
Spring said the little birdy. The weather here is just fine. It is not far from walking down the street with only a t-shirt.
Dance class is great! Last time wasn’t as rewarding as the first lesson, but I still feel it. This is definitely my class. I love the fact that I’m really getting to know the basics of the dances that I love to dance the most.
The teacher, Juan, explains us the difference between bachata, merengue and salsa.. which I didn’t know exactly before this class. He also pays a lot of attention to every student. If he sees someone doing things completely wrong, he’ll just go there and correct it. He’s using a lot of effort on the stiff hips of finnish women! And last time I could already see the difference in the movement of the class.
Dressing up. I feel so naiive about myself. I’ve been trying to boost up my adultside, but I still find myself most comfortable in my fake-converses and not so tight trousers.
I realized that I have the need to dress like locals. I mean here it’s impossible for me to ever really fit in, but I don’t want to pop out too much. A little is needed, but too much no. At work the people dress quite fine. Highheels and other very feminine things. In the street I feel like walking next to my mother as men whistle at them and then giving me a strange look :D That as one doesn’t bother me, but god damnit.. I’m going for 23 and people still ask me if I’m underage :)
I like change a lot. There’s a day when I seem like Milla from the block with my L-pants and then there’s days when I look like a (really) young business girl.. and I stress the word girl.
The girly side of me won’t possibly ever fade away. At least I hope so, because it’s part of my charm. Me feeling adult about myself is still getting more and more on the surface.
Well, this week I’ve bought black (still girly) high heels, worn a little bling and had my hair up :) Maybe now I can handle these 4 months in this hell of burberry moms.
Little girl to big girl. A friend of mine told me that my way of writing has gone much more closed. She used the term growing up. “It’s like you’ve grown up in just a blink of an eye.”
A lot of this is because of such sudden changes. I’ve had to adjust to a lot of different kind of things during this time. Environment, people, changes between other people and changes between me and people, food, climate, lifestyles..
There’s a part of me that absolutely adores coming to something new and the nostalgy of leaving. But maybe the moment where I realize now I have to stay for a moment, is the moment of growing up a little bit more. And I can tell you, maybe this time I have a reason to stay too… in Finland. As much as I love the climate and the general atmosphere of the south and as much as I would love to take all of you with me here and live life happily every after.. it is not possible. Decision making for the place to be, is still not here. It’ll keep on going for until I have to decide.
Protected: Rubberboot fashion
February 5, 2009 at 14:05 Enter your password to view comments.
Ekat päivät, ekat ajatukset,
Allora! Vihdoin ja viimein saan kirjoitettua myös teille. Laitan tähän ensimmäisenä kirjoituksen ensimmäiseltä päivältä (29.1.09) Espanjassa:
Carlos tuossa tekee äärimmäistä lanneliikettään (lue: tanssii kuten aina) ja kertoo jostain ruotsalaisesta tytöstä, joka särki raukan sydämen :) Mä tykkään siitä, että pojat kertoo mulle juttujaan. Vaikkei nyt aina olekaan niin suuremoista olla kaveri-leima otsassa.
Lähdin aamulla. Huomasin, että matkustamisesta on tullut rutiininomaista. Sama kuin joskus kun kuljin Turun ja Helsingin väliä alituisesti. Jossain vaiheessa osasin tunnistaa tietyistä maamerkeistä missä kohtaa juna viiletti. Ehkä ihan samaa nyt ei lentäen tapahdu, mutta maantieteellisistä merkeistä pystyy päättelemään esimerkiksi kuinka lähellä kohdetta ollaan.
Näin Pyreneet lentokoneesta, kun olin nukkunut ensin suurimman osaa matkaa ja olin aivan pihalla ajankulusta. Tiesin ettei mene enää kauaa Barcelonaan. Laskeutuessa mentiin pilvilinnojen kautta. Aurinko paistoi kauniisti ja pilvet olivat kerroksittain. Näytti oikeasti ihan pilvivuorilta, joiden läpi saattoi sukeltaa. Vähän kuin aivan läpinäkyvä vesi, kun kelluu paikallaan ja katsoo alaspäin, tuntuu kuin lentäisi siinä lilluessa. Samalta tuntui pilvien välissä. Ihan kuin pieni paratiisi olisi välkkynyt aina välillä pilvien välistä.
Barcelonassa ei voinut pitää enää takkia päällä kahdesta syystä. Yli 15 kiloa rinkkaa selässä ja varmasti yli 8 kiloa reppua sen lisäksi kannettavana. Istuin ja haistelin ihanaa meri-ilmaa tunnin verran Las Ramblasin keskuskadulla ennen kuin Carlos löysi tiensä paikan päälle. Illalla hän menee pelaamaan jalkapalloa ja minun pitäisi viettää aikaani hänen sisarensa, Olga Lucian, kanssa vaikka meillä ei ilmeisesti ole lainkaan yhteistä kieltä.
Miehiä pelaamassa shakkia Katalonian aukiolla Barcelonassa
Tällä hetkellä olen jo ehtinyt uuden asuntoni pöydän ääreen kirjoittamaan. Aiemmin mainittu mieshenkilö tekee ruokaa, jotakin bravuuriaan. On kieltämättä mukava tulla kotiin, kun joku on täällä vastassa. Huomisaamun jälkeen näin ei enää ole. Sitten asunnossa on taas vähän enemmän lisää tyhjää tilaa.
Asunto itsessään on todella mukava. Kuten sanottu, hieman iso siihen tilaan verrattuna jonka olen yleensä tottunut saamaan ympärilleni. Alle 15 neliömetristä omaa tilaa tuli yhtäkkiä yli 30. Täällä oli kuitenkin kaikki valmiina: astiat, pesukone, tv (josta löytyy myös TV Finlandia). Säilytystilat ovat hassuja ja ilmeisesti espanjalaiset eiät harrasta eteistilojen sisustusta, koska yhdessäkään vierailemassani asunnossa ei ole ollut paikkaa takille tai kengille eteisessä. Sunnuntai-iltana saavuttuamme tänne, paikka alkoi tuntua omalta vasta kun olin teipannut jääkaapin täyteen valokuvia.
Maanantaina ostin kaupasta kaikenlaista perusruokaa (öljyä, mausteita, riisiä, pastaa, lihaa, kanaa, salaattia, tonnikalaa, tomaattimurskaa), kynttilöitä, vessapaperia jne. Koko viiden ostoskassin kokonaisuus maksoi vai 40€! :) Ei ollenkaan paha ja nyt koti on suurinpiirtein kunnossa. Haluaisin vielä ostaa maton, koska lattiat ovat uskomattoman kylmät eikä lämmitystä ole. Kyselen vielä välitysfirmalta, jospa heillä olisi lainata minulle yhtä.
Mutta mutta, eipäs mennä asioiden edelle.
Barcelona. Vau! Tällä kertaa en pyörinyt paljoakaan nähtävyyksien vierustoilla. Carlos oli töissä pääosin tai hänellä oli jotain muuta menoa. Pyörin pääosin yksinäni kaupungilla etsimässä mitä milloinkin. Hankin espanjalaisen numeroni (kysykää toki jos sen haluatte). Perjantaina oli Carloksen ja Olga Lucian kolumbialaisen ystävän syntymäpäivät. Hyvinkin mielenkiintoiset sellaiset. Menimme todella kalliiseen italialaistyyppiseen ravintolaan nimeltä Sutton, jossa 20 euron hintaan olisi pitänyt sisältyä koko menú eturuualla, pääruualla ja jälkiruualla sekä pääsy vieressä sijaitsevaan samannimiseen hienostoklubiin. Mainonnassa oli kuitenkin todella suuri harhaanjohtaminen.. oikein klassinen. Mainoslipukkeessa annettiin aivan selvästi ymmärtää siis että koko hoito kuului hintaan, mutta sitten ravintolan yhteystietojen alla luki pikkuräntillä (klassista taas), että klubille pääsy ja varsinkaan yksi drinkki eivät kuulukaan hintaan. Siitä syntyi omistajan kanssa suuri väittely. Lopulta saimme pääsyliput klubille. Koska omistajaa oli loukattu siinä kahakassa, portsarit eivät päästäneet meitä klubin etupihaa pidemmälle erilaisin verukkein (“Tänne ei pääse sisälle lenkkitossuja muistuttavissa jalkineissa tai t-paidoissa”). Välikohtaus aiheutti toisen välikohtauksen juhlijoiden keskuudessa, josta minä olin sopivasti autuaan tietämätön, kun en pysynyt espanjankielisessä sorinassa mukana. Lopulta päädyimme toiselle klubille, joka ei ollut kyllä kovinkaan kummoinen. Soittivat erikoista teknoa, jota ei pystynyt juurikaan tanssimaan. Toki vedettiin Carloksen kanssa jossain vaiheessa tecktonikia (linkki), baaritiskillä keikkuvien puolialastomien naisten kilpailuttamiseksi. Lopulta ihan mukava ilta, vaikka Carlos ja kumppanit olivat pitkään huonolla tuulella välikohtauks(i)en vuoksi.
Tutustuin myös kolumbialaiseen Dianaan. Tyttö on 20-vuotias ja saapui Barcelonaan opiskelemaan. Tunnetusti opinnot etelä-Euroopassa menevät pitemmän kaavan mukaan eli viisi vuotta opintoja hänellä on vielä edessä. Hänellä on kolumbialainen poikaystävä, joka opiskelee New Yorkissa myös viime syksystä lähtien viisi vuotta eteenpäin. He aikovat pitää suhteensa pystyssä koko tuon ajan. Huh. Sanoinkin, että nostan kyllä hattua jos sen tekevät oikeasti! Dianan mukaan kyse on kuitenkin tosirakkaudesta, joka kestää tuon matkan.. vaikka olisi rankkaakin välillä.
Olga Lucia ja minä ylihinnoitellussa ravintolassa.
Minsku! Huomaa blingbling korvikset ;)
Enric, kaakao ja paisuneita Savoiardikeksejä muistuttavat keksit
Lauantaina hyperaktiivisella Carloksella oli tanssiharjoitukset. Päätin nähdä Enriciä, johon tutustuin Padovassa. Hän opiskeli siellä ja asuu nyt kotonaan Gironassa (aivan Barcelonan kupeessa). Käytiin kaakaolla ja katsomassa yhtä Barcelonan lukuisista kirkoista. Lopulta päädyttiin söpöön baariin, jossa Carlos ja muut tanssijat olivat harjoitusten jälkimainingeilla.
Minusta on sanoinkuvaamattoman ihanaa tutustua uusiin ihmisiin. Sitä kautta tutustuu kokoajan uusiin ja uusiin persooniin ja oppii paljon. Carloksen ystävällä Mauriciolla on serkku Málagan seudulla, jolle hän lupasi antaa numeroni. Tämä taas tarkoittaa hyvää espanjan oppimisen kannalta, koska tämä paikka jossa asun on täynnä suomalaisia. Ja ihan oikeasti täpötäynnä tummahipiäisiä suomalaisia. Tapasin kadullakin jo ensimmäiset suomalaiset juopotkin. Juoppojen lisäksi kaikki palvelut on saatavilla suomeksi.. tuntuu jotenkin väärältä kävellä kadulla kun ravintoloiden ikkunoissa lukee “ravintola, baari, ruokalista” eikä “restaurante, bar, menú”. Ei tunnu lainkaan siltä kuin olisin Espanjassa. Sanoinkin Carlokselle, etten usko voivani koskaan sanoa hyvällä omatunnolla asuneeni Espanjassa. Paikka jossa asun on ilmeisesti normaali kerrostalo, vaikka suomalaisittain se vaikuttaa aivan itsepalveluhotellilta. Sisäpihalla on uima-allaskin ja kaikkea. Tuntuu siis osittain siltä kuin olisi tullut lomalle, vaikka käynkin töissä. Ainoa linkkini espanjankieleenkin on ollut Carlos, joten huomisesta lähtien on kielenkäyttö taas kiven alla. Noh, eiköhän tämä tästä, kun vain aloittaa ja yrittää.
minä, Negra (häntä kutsutaan "Mustaksi") Mauricio ja Bea
Kuten aikaisemmin totesin, täällä on aivan pirun kylmä. Maanantaina töihin lähteminen oli kyllä hankalaa. Marmorilattiat ovat aivan jäätävät suomalaisvarpailleni. Sängystä noustessa on toimittava nopeasti, koska pelkästään lattialle jalkojen laskeminen on todella epämiellyttävää. Äkkiä vaatteet niskaan ja ovesta ulos, niin että pysyy liikkeessä ja lämpimänä. Ilmeisesti tulopäivänä Malagassa oli pyörinyt tornado. Satoi kyllä kaatamalla ja isä meille etsikin netistä lähimmän pizzapaikan numeron, kun ei ilman sateenvarjoa viitsitty mennä kahlaamaan vesilätäköissä. Sokkona oltaisiin menty kuitenkin, kun ei kumpikaan tunne paikkoja.
Lento Málagaan oli myöhässä hyvän tunnin. Kaikki matkustajat voivat pahoin lentotien kuoppaisuuden vuoksi. Minä yritin nukkua, koska yö meni pitkäksi. Välillä piti kyllä puristaa oikeasti käsinojista koneen heitellessä puolelta toiselle.
Työt. Paikka on ihan mukava. Ensimmäisenä päivänä siivottiin koko toimistoa, koska ilmeisesti juuri se henkilö kenen kanssa olen sopinut kaikesta.. on lähtenyt talosta. Toimistolla oli mielenkiintoinen hetki juuri tuon takia kyseisen henkilön käydessä pikavisiitillä hakemassa tavaroitaan. Kukaan ei selittänyt meille harjoittelijoille yhtään mitään, mutta tuota… niin, samapa tuo. Toinen juttu, harjoittelijoille vähän ikävämpi juttu, on tapahtunut ylibuukkaus. Meitä on viisi, vaikka yhtäaikaa pitäisi ilmeisesti olla n. 2-3. Kaksi graafikkopoikaa lähtee kahden viikon päästä. Sitten töissä on enää yksi graafikko, yksi toimittaja ja minä (= puolet molempia).
Vaikka eilinen meni aika pitkälti apupoikana juoksemiseksi, sain tänään vihdoin kunnon töitä. Aloin tehdä kustantamon kuukausittaiseen sanomalehteen juttua Espanjaan kesällä saapuville turisteille ja myöhemmin sain vielä kutkuttavamman tehtävän, joka tarkoitti myös ylitöitä. Haastattelin yksityisetsivää, jolla on tekemistä täällä yli vuosi sitten kadonneen 16-vuotiaan etsinnöissä. Päätoimittaja vain kysyi kuinka hyvää englantia minä puhun. Seuraavaksi hän toi nenän eteen puhelinnumeron, johon minun tuli soittaa samana iltana haastattelua varten.
Voin muuten lähettää jonkinverran noita lehtiä teille, jos haluatte. Ainakin silloin tällöin ja varsinkin tuota kevyempää uutisläpyskää eli sanomalehteä. Lähettäkää vaikka viestiä sähköpostitse jos haluatte satunnaisesti noita lehtiä!
käytiin Carloksen kanssa Fuengirolan rannalla seikkailemassa.
Zorrotaidetta :)
Nyt ruoka on valmis!
Besos en Fuengirola,
Milla
Quickie,
I’m alive and arrived. Work is boring at the moment. Apparently there’s too many interns booked and noone knows why. One man has apparently quit.. who I was most in contact with. Interesting.
The atmosphere is strange. There’s tanned scandinavians EVERYWHERE and I mean that. You can see who the tan fits ;) Even if it’s winter here… the skins of tanned finns seems red. Hehe.
I’m at work so will cut with more rant. I’m fine and tired. The appartment is nice but cold. Weather is rainy. Getting internet turned out to be much more difficult than first thought.. tomorrow or Thursday evening I’ll try to update a bit more.
Lots of hugs :)
Oh and follow the “in short” thing. I can update it with my phone, so it’ll help me to keep you posted.
