Culture shock, phase two

I think I got so used to being unhappy in Spain, staying on my own and still trying to find something to do that now I’m bored to death because there’s no big emotional things going on. Still so I have so much I should and could be doing but none of it seems satisfying enough. I just seem to be tired all the time.

Next week’s Sunday I’ve been back for a month. Seems longer. I’ve noticed my tan lines are fading already. That’s fast, it was the nicest thing I got from there.

(Culture shock)

Mobya ja Stomppia

Buhuuu… mä haluan tänne:

kuuntelemaan Mobya 22. päivä, mutta kaikki liput on jo menny. Sen sijaan, kävin tänään ostamassa lipun katsomaan spektaakkeli Stomppia 14. päivä!

Olen kävellyt nyt ympäri Barcelonaa ja vaikka joka päivä on jotain nähtävää, on jotenkin yksinäistä kiertää keskenään. Tänään kadulla mies tuli vastaan ja sanoi, että minusta hehkuu paljon negatiivista energiaa. Ihmetyyppi. Olen kyllä huomannut, että suupielet painuu nykyään helposti perusasentoon, joka minulla tarkoittaa suupielet alaspäin.

Padovasta tullessa olin niin väsynyt, että voin pahoin. Junassa matkalla Gironasta, jonne lento laskeutui, sain kaksi tekstiviestiä. Itkin siinä junan penkillä nostalgiaa. Koko vuoden olen elänyt aikaa Italian jälkeen, nyt se vuosi taitaa olla ohi :)

Päätin ottaa rauhallisesti pari päivää, mutta oikeasti viipotin jo ensimmäisen päivän pitkin Barcelonan katuja, oikein raivolla :) Kävin nykytaiteen museossa. Ostin maaleja ja yön läpeensä maalasin ihmisiä joita tunnen.

Ääniä Espanjassa

5. Korkokenkien kopse
Málagalaisnaisia näkee vain harvoin ilman korkokenkiä. Kopina on tuttu ääni muinakin viikonpäivinä kuin perjantaina ja lauantaina. Naisellinen ääni kääntää päät. Vaihtoehtoinen kopse on tietenkin flamencokenkien voimallinen ääni.

4. Calle, paella, marbella..
Kaksi l-kirjainta muuttuu espanjalaisten suussa j:ksi. Minunkin nimeni lausutaan usein Mijjana. Sopivan lässyttävä kieli on omalla tavallaan hellyyttävä. Sanojen toistelemista lapsen tapaan on vaikea lopettaa.

3. Yleisön kohahdus jalkapallopelissä
Muutama viikko sitten kävimme Marikan kanssa seuraamassa Barcelonan voitokasta jalkapallomatsia pikkukuppilassa kodin nurkalla. Huuma nousee väkisinkin, kun ympärillä olevat ihmiset tuskin pysyvät penkillä katsellessaan näytelmää televisioruudulta.

2. Meren kohina iltasella
Istuin tässä eräänä iltana ystävän ja viinipullon kanssa rantahietikolla, kun auringonottajat olivat jo lähteneet pois yön tieltä. Ei ole ideaalimpaa Espanjatunnelmaa kuin meren kohina ja viinipullon korkin plopsahdus. Ajoittain rauhallinen keskustelu ei meinannut tyrehtyä yömyöhäänkään, vaikka seuraavana päivänä oli töitäkin.

1. Guitarra (kuunnelkaapa linkistä)

Oliiviöljyä kaikille aisteille

Kun lähdin Italiaan vaihtoon vajaa pari vuotta sitten, ensimmäinen ihmettelyn aiheeni koneen laskeuduttua oli ihmisten laihuus. Muutos suomalaisista mahoista, italialaiseen luiseen vartaloon oli jokseenkin huima. Muistan miten pohdin sitä ääneen moneen otteeseen niin lounaalla kuin päivällistäkin mutustellessa, miksi italialaiset ovat niin kovasti laihempia kuin esimerkiksi juuri suomalaiset.

Auringon kansan dieetti

Miksi ihmiset italialaisessa katukuvassa ovat laihempia kuin suomalaiset? Vuoden aikana tuota ehti miettiä paljonkin ja vastaus on lopulta hyvinkin yksinkertainen.

Välimeren ruokavalio perustuu kasvisöljyn (oliiviöljy), kasvisten, kalan, viljan ja hedelmien runsauteen lautasella, jolta löytyy vain kohtuullisesti meijerituotteita. Punaisen lihan sijaan suositaan enemmän papuja, linssejä ja pähkinöitä. Aterian juomana on luvan kanssa punaviinia – vaikka jokapäivä!

Suomessa ja muissa margariinimaissa, sydän- ja verisuonisairaudet ovat paljon tavallisempia kuin Välimeren maissa. Tutkijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että Välimeren ruokavalioon sisältyy paljon suojaravinteita, jotka puolestaan ehkäisevät tauteja. Tärkeänä osana ruokavaliota myös oliiviöljy sisältää kertatyydyttämättömiä rasvahappoja ja antioksidantteja, jotka puolestaan vähentävät tulehduksia. Tämä selittää esimerkiksi suotuisat vaikutukset sydänsairauksiin, diabetekseen, nivelreumaan, Alzheimerin tautiin sekä joidenkin etelä-italiaanojen mukaan myös ennaltaehkäisee syöpää.

Välimeren dieettiä on ylistetty niin paljon, että Espanjan hallitus julisti kesäkuussa 2007 dieta mediterranean ehdolle UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Ensimmäisenä kyseistä ruokavaliota kuvaili Leland Allbaugh, joka tutki jo myöhäisellä 30-luvulla Kreetan saaren asukkaiden ruokatottumuksia. Tulokset nousivat julkisuuteen vasta 50-luvulla, jolloin tohtori Ancel Keys muutti Etelä-Italiaan ja alkoi tutkia sydän- ja verisuonitautien, kolesterolin ja ruokavalion välisiä suhteita. Tuolloin Välimeren ruokavalio oli parhaimmillaan köyhässä maanosassa, sodan jälkeen.

Keysin ryhmä aloitti tutkimuksen, jossa selvitettiin ruokavalion suhdetta veren kolesteroliarvoihin ja sydäntautikuolleisuuteen seitsemässä maassa. Mukana olivat Suomi, Japani, Alankomaat, Jugoslavia, Italia, Kreikka ja Yhdysvallat. Suomea edustivat idässä Ilomantsi ja lännessä Pöytyä ja Mellilä. Erityisesti sydäntautikuolleisuus todettiin Suomessa huomattavasti suuremmaksi idässä kuin lännessä.

Keysin Seitsemän maan tutkimusta pidetään yhtenä tärkeimpänä syynä Välimeren ruokavalion – ja etenkin oliiviöljyn – hyvän maineen leviämiseen maailmalla. Lähimpänä ihanneruokavaliota ollaan tänä päivänä Kreikan saarilla sekä Etelä-Italiassa köyhemmissä osissa. Perinteisesti ruokavalio perustui leipään ja usein oliiviöljyssä paistettuihin kasviksiin.

Läskisoosista jäniksen ruokaan

Toinen kuuluisa projekti oli 70-luvun alussa nimeltään Pohjois-Karjala. Maatalousvaltaisessa Pohjois-Karjalassa herkuteltiin läskillä eikä säästelty voissa – ja seudun miehiä kuoli 1960-luvulla lähes epidemian tapaan sydän- ja verisuonisairauksiin. Tutkijat saivatkin 30 liperiläisperhettä noudattamaan italialaista ruokavaliota ja samoin 30 etelä-italialaista perhettä suomalaiselle dieetille.

Suomalaisten veren korkeat rasva- ja sokeriarvot alenivat, korkea verenpaine laski ja ylipaino väheni. Muutokset nostivat selvästi kaksi peukaloa ylös. Vaikka suomalainen ruokavalio oli jo tuolloin saanut hengenvaarallisen maineen Italiassa, suostui 30 perhettä kokeiluun. Lukemat olivat aivan päinvastoin kuin Liperissä, katon rajassa.

Sepelvaltimotaudin ykkösiä olivat yllättäen pohjoiskarjalaiset miehet, jotka olivat suurimpia eläinrasvan kuluttajia. Välimeren uroot söivät rasvaa yhtä paljon, mutta heillä sepelvaltimotauti ei löytynyt edes sanakirjasta. Syy oli rasvan laadussa. Suomen voin, rasvaisen maidon ja läskin korvasi etelässä kasvisöljy, lähinnä oliiviöljy.

Salaisuus piilee puussa?

Meinaan oliivipuussa. Oliiviöljy on Välimeren ruokavalion kiistämätön tähti. Rasvalla voidaan jopa lotrailla, kun se on oikean laatuista, ja jos muistetaan kuluttaa siitä saatu energia. Öljyn terveysvaikutuksia on tutkittu paljon sen vaikutusten sanotaan olevan ikääntymisen hidastumisesta syövän ennaltaehkäisyyn. Oliiviöljyä verrataan usein äidinmaitoon ravintoarvoiltaan ja rakenteeltaan; öljy sulaa yhtä hyvin kuin äidinmaito – lähes täydellisesti. Oliiviöljy sisältää kertatyydyttämättömien rasvahappojen lisäksi A- ja E-vitamiineja sekä 600 muuta ainetta, joiden kaikkien vaikutuksia ei vielä tunneta.

Välimeren maissa ruokavalio sisältää vähemmän eläinrasvoja ja enemmän kasviöljyjä kuin suomalainen ruokavalio. Suomalaisetkin ovat oppineet käyttämään kasvisöljyjä aiempaa enemmän, mutta voi korvataan vielä turhan usein margariinilla. Suomalaisten suosima rypsiöljy on hyvä vaihtoehto, mutta oliiviöljy lienee kaikista kasvisrasvoista terveellisin.

Prosessoitua valmisruokaa ei juuri italialaisesta jääkaapista löytynytkään. Kaikki tehtiin tuoreista vihanneksista. Valmisruuissa on paljon epäedullisia transrasvoja, jotka lisäävät riskiä sydän- ja verisuonitauteihin. Suomalaisen Meijerin voin sijaan Kreikan Kreetalla oliiviöljy on oikeastaan ainoa käytettävä ravintorasva. Toki tuottajamaissa parhaatkin öljyt ovat aina olleet melko edullisia.

Taikaa vatsalle ja hipiälle

Italiavuoden jälkeen olin vain puoli vuotta koti-Suomessa, kun suuntasin taas Välimerelle, tällä kertaa Espanjaan. Ensimmäinen löyhäys ekstra-neitsytoliiviöljyputilosta ja tiesin olevani taas kotona. Italiassa, kuten myös muissa Välimeren maissa, oliiviöljy on tärkein rasvan lähde. Sitä käytetään sekä maustamiseen että paistamiseen. Valmiita salaatinkastikkeita kaupoista on lähes vaikea löytää, koska oliiviöljy, suola ja pippuri sekä etikka, korvaavat ne.

Euroopan unionin alueella tuotetaan noin 80 prosenttia maailman oliiviöljystä. Öljyt luokitellaan seuraavanlaisesta: Ekstra-neitsytoliiviöljy, neitsytoliiviöljy, jalostetusta oliiviöljystä ja neitsytoliiviöljystä koostuva oliiviöljy sekä oliivin puristemassaöljy. Ekstra-neitsytoliiviöljy on laadultaan korkealuokkaisin oliiviöljy, joka on saatu suoraan oliiveista ja ainoastaan mekaanisin menetelmin. Kreetalla tuotettu oliiviöljy sijoittuu jopa 97 prosenttisesti korkeimpaan laatuluokkaan. Espanjassa sama luku on 20.

On oliiviöljyllä toki muitakin käyttömahdollisuuksia.

Aaaah! Entä jos pidän ruuasta liikaa ollakseni laiha?

Isäni oltua leikkauksessa, hän oli kysynyt eräältä johtavalta lääkäriltä, mikä on pitkän iän salaisuus. Vastaus oli yksinkertainen: ”Kohtuudella kaikkea.”

Suomessa on se hyvä puoli, että eri maalaisten ruokien tarjonta on suurta. Vaikkei ruoka olekaan autenttista, saat käsityksen monen maan keittiöistä. Olen syönyt sekä autenttista italialaisäidin valmistamaa ruokaa, että enemmän tai vähemmän autenttista ruokaa muista maista ja edelleen painotan – italialainen ruoka on minun maailmani parasta ruokaa!

En tiedä oliko sillä tekemistä muuten epäsäännöllisen elämäni kanssa, mutta en kyllä ainakaan laihtunut tuona vuonna. Tohtori Tolonen kertoo asiantuntevasti kaikista Välimeren dieetin terveysvaikutteista BioVitan sivuilla.
Lähteet:

http://www.pirkka.fi/ruoka/ruokaamaailmalta?nid=3371

http://test.espanjansanomat.es/?p=147

http://www.poliklinikka.fi/?page=5331684&id=8536212

PS. 30.5. // Kokeilin tuota oliiviöljyllä sheivaamista. Toimi ihan loistavasti ja jalat jäi vielä upeesti kosteutetuksi ja kiiltäviksi! Suosittelen!

Vesi, joka ei kirvele silmissä

On kyllä oikeasti ihanaa, että on uima-allas takapihalla. Mikään ei ole parempaa kuin töiden jälkeen ryytyneenä kävellä loivasti ylöspäin vieviä katuja hiki virraten*, löntystää suoraan altaan reunalle ja pulahtaa uimaan. Nykyään uikkarit on kokoajan valmiina päällä, kun lounaallakin tekee mieli käydä tuolla meressä viilentymässä. Haittapuolia on tietenkin kuivuva iho, mutta parempi se kuin kuivunut ja turhaan uupunut mieli.

*) Täällä alkaa oikeasti olla semmoinen inhottavan hikinen kuumuus. Pilvisellä säälläkin on painostavan kuumaa. Hiki virtaa siis joka tapauksessa. Pitkähihaset saa sadesäälläkin unohtaa.

Varattiin Marikan kanssa heti aamusta tänään auto, jolla huristellaan kolmipäisenä Portugalin maalle vähän yli viikon sisään. 4.-7.6. Olen siis taas tien päällä. Toisekseen ajattelin tänään vihdoin pistää tuumasta toimeksi ja varata lennot Italian visiitille ja Barcelonaan. Löysin loistavan edukkaan lennon Barcelonasta Venetsiaan ja maksan itseasiassa vähemmän siitä kuin Espanjan sisäisestä lennostani.

Olen taas siirtynyt pelkistä toimittajan hommista toimittaja-graafikoksi. Ilari lähti alkuviikosta ja nyt olen taas graafikko-Alman apuna. Ihan kivaa vaihtelua.

Elämä ei tällä hetkellä ole muuta kuin kuumuutta, hikeä, töitä ja uintia. Harvoin iltaisin jaksaa muuta kuin juoda persikka-jääteetä ja maata vatsallaan sängyllä tuulettimen möyrytessä yhdessä nurkassa huonetta. Hyttysten inistessä korvan vieressä (on siinä uima-altaassa siis huonotkin puolensa).

Nykyään melkein harmittaa kun ei ole mitään kirjoitettavaa. Ehkä pitäisi taas avata silmät ja katsella vähän ympärilleen. Rannalla käveleviä hehkuvan valkoisia möhömahoja, aamuisia expressoja, kissoja ikkunalasin toisella puolella… tai kuunnella enemmän reggaeta, niin kuin lauantaina. (Siellä konsertissa sai 10 eurolla LITRAN viskikolan ja 5e LITRAN oluttuopin!)

Marika, I and Vito.

Ja jotta saatte menosta kunnolla selvää, niin tässä teille maistiaisia: http://www.youtube.com/watch?v=fDG0_1vBoeo

Peace of mind,

Travelling sure does expande a lot of views. I’ve had a small scale burn-out in the past few weeks. There’s so much going on here that part of it, I’m just leaving behind now. Last weekend was very.. upsetting but also a turning point. I’m sure I needed the reminder even if it came as a very unpleasant row of events.
I still have nothing bad to say about anyone. My limits are very flexible but there are lines which are not to be crossed. Now it’s time for new plans. There’s possibly another possibility for going to Portugal. I hope it works out this time!

Today I went to interview a Masai-walker. He’s going around Spain raising money for the Masai. There’s two schools in Kenya, Kuroto and Talek, that need money to educate the children. This belgium guy, Eric, has lived 6 years in Africa, 3 years in South America and now 20 years in Spain. He is only 45 years. He’s lived with Masai people for 1,5 years. Interviewing him was such a pleasure for my need of adventure.
The owner of the footwear store got very carried away telling me the story of the shoes. Apparently there was a swiss engineer that lived in Korea with his korean wife. He had problems with his achilles tendon (akillesjänne), but he realized everytime he was at the rice fields, it was better. So he looked into it and found out that there’s tribe in Kenya that has no back problems. Closer look, some engineering, designing and a type of a shoe was created. They call it the anti-shoe, because it’s the complete opposite of a normal shoe. Check it out: http://www.swissmasai.co.uk/

Benalmádena today at noon. Other than that:

I went to a dolphin cruise. Saw no dolphins, made a fool out of myself, but at least it was all fun and I got a new friend, Kalle.

I made an interview of a new hairdresser here and in the end we were just chatting about something completely else when we got carried away with how much there’s in common. Life has a way to cheer up!

My birthday is tomorrow and we’re planning to celebrate it on the beach, having a picnic :)

Oh yes, and I was asked to stay work for August as well. I said I do! So July’s plans are still open but I will work freelance on the spanish ground again from 27th July. I’m thinking of going to Italy in July for a bit and maybe pop to Finland. Barcelona plan doesn’t seem to work.

Yksinäinen Fuengirolassa

in english below

Ongelma, jonka kanssa olen paininut tässä hyvän tovin, on kavereiden saaminen tällaisella alueella. En olisi millään halunnut tulla opiskelijakaupunki Valenciasta takaisin. Olen ekomatkailusta kirjoittaessani miettinyt näitä samoja asioita lasten kasvamisen kannalta.

Miettikääpä miten erilaista on lapsuus massaturistikohteessa. Huomattava osa ympäristöstä on aina lomalla ja saattaa käyttäytyä jopa röyhkeästi. Monet ihmiset täällä ovat todella epämiellyttäviä kun lomamoodi on mennyt kunnolla päälle. Minkälaisen esimerkin lapset saavatkaan yleisesti elämästä.

Hallinnon täti on tullut tänne pienten lastensa kanssa monta kymmentä vuotta sitten ja sanoikin, että heillä on monesti käyty “mutta me asutaan täällä pysyvästi” keskustelu.

Hiukan samallalailla käy kavereiden etsimisen kanssa täällä. Alueella on minimaalisen vähän espanjalaisia ja he pysyvät kaukana turisteista jos kyseessä on vain ystävystyminen. Pojat huutelevat kadulla ihan selvällä suomenkielellä perään “kaunis”. Ihmisiä voi tavata ainoastaan rafloissa, jolloin tytöt pitävät toisia tyttöjä joko uhkana saaliinmetsästykselle tai haluavat vain juopotteluseuraa. Pojat eivät osoita joko minkäänlaista kiinnostusta tai ovat niin kiinnostuneita, ettei perstaskusta meinaa millään irrota.

Koko paikka on täynnä ihmisten ääripäitä. Kavereita, saati ystäviä on todella vaikea saada. En ole missään kaupungissa tuntenut oloani yhtä turvattomaksi ajoittain kuin Fuengirolassa. Olen voinut Berliinissäkin kulkea rauhassa, yksinkin. Samoin muissa suurissa kaupungeissa. Täällä havahdun usein siihen miten turvattomaksi ja yksinäiseksi itseni tunnen.

Onneksi on Lotta ja Steve. Ilman heitä olisin luultavasti illat lähinnä yksinäni kotona nyhväämässä.  Nyt on sentään kaksi joiden kanssa makoilla rannalla ilta-auringossa.

–

Lonely in Fuengirola

A problem that I’ve been struggling with for a good while now is getting friends in this kind of an area. I didn’t want to come back from the student city Valencia. Now writing an article about ecotravel, I’ve been thinking of these things but from the point of view of growing as a child.

Think about how different a childhood in a masstouristic place is. Notable part of the environment around you is on holiday and at times can act even very rude. Many people here are very unpleasant when the full holiday-mode has gone on. What kind of an example does a child get from life in general.

The assistant came here with young children couple decades ago. She said that they’ve gone through the “but we live here permanently” discussion at home several times.

There are similarities to this with trying to find friends here. There are minimal amount of spaniards and they stay away from the tourists if it’s only about friendship. Guys whistle after you in the street in understandable finnish “beautiful”. You meet people only in bars and pubs where girls take other girls as a threat for their hunt or want only partypals. Guys either don’t show any interest at all or are so interested that you can’t get them to bugger off.

The whole place is full of extremes of people. Friendships are incredibly hard to make. Not in any city I’ve felt so unsecure than at times in Fuengirola. I’ve walked the streets of Berlin and several other big cities alone with no doubt in my mind about safety. Here I startle to the fact of feeling unsafe and lonely quite often.

Thank goodness there’s Lotta and Steve. Without them I would probably spend my nights alone at home watching tv. Now there’s at least two to enjoy the sunset at the beach with.

Antonio Banderas en Málaga

Alma told me that every year Banderas carries one of the virgens in Málaga. Apparently some of them they also carry with arms straight. Some people carry blindfolded because of marital promises or other version is going barefoot. Craziness.

They are some kind of religious creatures but not KKK :)

http://www.typicallyspanish.com/news/publish/article_20775.shtml

Antonio Banderas sings to his virgen and promises help for Cudeca

Nigel

Olin toissapäivänä ulkona kävelyllä ja juomassa kupposet lähibaarissa Lotan, Jutan ja Steven kanssa. Alunperin ajatus oli mennä juomaan kaupan sangriasekoitusta El Toro-kukkulalle. Steven ja Steven koiran, Jessin kanssa käytiin testaamassa paikkaa, joka osoittautui tuuliseksi. Hyvä, että peruukki pysyi päässä. Nähtiin tytöt sitten kukkulan juurella ja mentiin läheiseen baariin istuskelemaan.

Kotiin tullessani löysin Nigelin kylpyhuoneesta. Tapaaminen ei ollut kummallekaan kovinkaan mieleinen ja lämmin. Jähmetyttiin molemmat varmasti minuutiksi. Siltä se ainakin tuntui. Nigel näytti vähän syylliseltä. Lopulta syvän hiljaisuuden päätteeksi tökkäisin Nigelia kylkeen ja kipitettiin kilpaa oven suuntaan. Ehdin ensin ulos ja suljin oven perässäni.

Soitin Lotalle: “Mitä minä nyt teen?” Hän yritti parhaansa mukaan rauhoitella ja keksiä ratkaisukeinoja. Istuin sängyllä pitkään risti-istuntaa, ennen kuin uskalsin mennä kylpyhuoneen ovelle uudelleen.

Raotin ovea, enkä nähnyt häntä. Etsin joka puolelta. Jopa WC-pöntön takaa, kylpyammeesta, jokaisesta huoneen nurkasta, verhojen takaa. En nähnyt häntä missään. Yön pyörin rauhattomasti sängyssä, koska en tiennyt missä hän on. En ole löytänyt häntä vielä tänäänkään.

Nigel on siis torakka, jonka löysin kylpyhuoneesta. Illalla en oikein pitänyt hänen ilmaantumisestaan, mutta aamulla päätin ottaa häneen lemmikkisuhteen. Steven kanssa keksittiin ötökälle nimi Nigel. Siitä se sitten lähti. Vaikken toista kertaa häntä ole vielä löytänytkään. Juoskoon nyt kun on vielä nuori ;)

Friday, Saturday and Sunday on writing

np: Adele – Hometown Glory

Weekends mean life for me, which also means no time for internet. So if theres no time for updating in the office, no energy after work and no time in the weekends, the updating is a bit in the background. Yeah, sorry for that :/

Anyhow, this weekend was particularly good for many reasons. The nutties, Jutta and Lotta, went to Madrid for a long weekend. So I was left to spend the weekend with Steve. In the end, I spent only Saturday evening and Sunday with him though.

On Friday, we were suppose to meet but he stood me up. Five to nine I got a message that he ain’t coming when we were suppose to meet at nine. I called him (though very friendly) an assface for the next 2 days :) The good thing in this was that I got to meet up with a girl I’ve been meaning to see for the last 2 weeks. Laila is an argentinian girl who came to Fuengirola for a vacation and has now stayed here for the last 3 years. She said her relatives still call her asking when the vacation is ending and she’s coming home :) I’m meeting her again this week. Lovely girl :)

Travelling alone is somehow religious. I spent the whole Saturday in Ronda, not alone though even if I started the travel alone from Fuengirola. Everything went well in the bus until Marbella. Then the route went to the mountains and from there it was 1½h of nausea and delight. The views were absolutely breathtaking! I knew I was on a big mountain but I could only see a lot of smaller hills. They were beautifully flat from their tops, so you could walk kilometres on them seeing everything around. Some of them were covered with trees. The higher we got there was also hills with no trees at all but bright white/grey rocks – but the tree-covered hills as well.

In the city I was just wandering. I had no orientation. I didn’t look for a map, but I found everything there was to be found. The bull fight arena,

the views from the city down to the countryside,

the bridge to the “old town”,

and the best part – Illy (italian coffee)! I’ve been doing some comparison between Italy and Spain lately and one thing where Italy wins clearly is coffee. Then again so far Spanish olive oil is really something :)

While coming to the city, there were many people I saw in the street later too realizing they are travelling alone as well. A canadian girl come to me at the bustation asking if I liked the city. We talked almost the whole way back to Marbella where she left off. She’s here for being an au pair for an 11-year-old girl. Next week the 11-year-old is having her birthday so the canadian girl, Emily was her name, is going with the whole family to Switzerland. She was excited about teaching the girl snowboarding as the parents had asked :)

On Sunday I went to Nerja with Steve. It’s a city about 55km east from Malaga. It was awesome calm Sunday.

That little house there on the beach is a coffee shop :)

I gave him a kiss for inventing the saying "The balcony of Europe" for a plaza in Nerja.. it's utterly famous for that now.

That thing you can see there is the Balcony of Europe and Steve climbing down a rock.

The rock was just sticking out and could take my weight :) Most of the time I was lying on the rocks like a reptile in the sun while Steve went swimming.

That flowerline there was on an electric line.

The coolest hostel entrance!

He keeps on making fun of my english. Well ok, maybe sunscream sounds more like screaming to the sun than a lotion to apply on the skin. But the spanish also know how to amuse the non-native english-speakers as well. We were driving from Nerja and there was an area with a sign saying: “Self storage”. What? People don’t sleep in houses these days?