London means money spending

We got free tickets to skating in Hyde Park from a random passer-by. 13,5 pounds for one ticket! The first time I skate this year… and in London.

Camden Town is my favourite part. It’s full of details.

London Eye at night, after the spectacular show of Stomp.

Tate Museum of Modern Art was packed, because outside was like this:

What comes to the New Years Eve and party. I have an advice, warning and a praise. Don’t drink vodka redbull! If there is more than 3 bottles of Jack Daniels in the house, be sure to find your host sleeping under the table. If you love electro, techno kind of music – go to the Egg. It’s an experience with it’s metal detectors, guards and people in a trance.

A Wednesday

Borrowed from Facebook. Thanks to Ocho punto G!

É stato bello!

Belllliiiiniiiiii!

Spettacolo della Alice. Ranskan verilöyly.

Everyone was quite tired, so the result was this.

I went to Biennale.

MTV Mobile @ Jesolo

Non siamo dipendenti del’alcool!

The new exchange students and one old.

Murut<3 David and Giulia.

Yötä, päivää ja työtä Aurinkorannikolla

Lore saapui eilen ja tänään matka kohti suurta valloitusta – Portugalia voi alkaa. Suunnitelmaa ei ole ja se on hyvä. Auto saadaan puoliviideltä tänään (keskiviikkona) ja kaupan sekä luultavasti Gibraltarin kautta suuntaa auton peltinen nokka kohti rajaa. Lore on luvannut ajaa koko matkan. Minä en voisikaan ajaa, kun ajokortti vietiin tosiaan tässä yksi kohtalokas perjantai.

En jaksa odottaa! Kaikki mitä olen Lissabonista lukenut, on ollut vain positiivista ja taianomaista. Lehteen lupasinkin samankaltaisen jutun, kuin rustailin Barcelonasta :)

Olen ollut varsin stressissä tässä viimehetkinä. Anna, ainut palkattu toimittaja, lähti lomalle ja minulle siirrettiin hänen vastuunsa. Tätä samaa porskutan sitten elokuussakin. Saa nähdä miten kuuppa kestää vai kestääkö ollenkaan. Sirkka-täti totesi yksi kantaan, että minulla on stressiä, kun ravasin taas lääkärissä. Onneksi äiti ja isi tulee ihan kohta (14 päivää) ja sitten alkaa myös loma (15 päivää). Sitten saattaa jääkaapissa olla ruokaakin!

Muita tärkeitä faktoja täältä flamencokoputtajien maasta:

• Olen addiktoitunut jääteehen, joka on tällaisella helteellä aivan parasta janojuomaa!

• Elektro saa minut tanssimaan holtittomasti tai itkemään hallitsemattomasti.

Annan läksiäisissä oli aiheena 80-luku. Did we bring it or did we bring it? I think we brought it!

Elektro auttaa. Se on sopivan nousujohteista, että tulee joko hullu tanssikohtaus tai hallitsematon itku. Molemmat helpottaa. Ainakin hetkellisesti.

Vesi, joka ei kirvele silmissä

On kyllä oikeasti ihanaa, että on uima-allas takapihalla. Mikään ei ole parempaa kuin töiden jälkeen ryytyneenä kävellä loivasti ylöspäin vieviä katuja hiki virraten*, löntystää suoraan altaan reunalle ja pulahtaa uimaan. Nykyään uikkarit on kokoajan valmiina päällä, kun lounaallakin tekee mieli käydä tuolla meressä viilentymässä. Haittapuolia on tietenkin kuivuva iho, mutta parempi se kuin kuivunut ja turhaan uupunut mieli.

*) Täällä alkaa oikeasti olla semmoinen inhottavan hikinen kuumuus. Pilvisellä säälläkin on painostavan kuumaa. Hiki virtaa siis joka tapauksessa. Pitkähihaset saa sadesäälläkin unohtaa.

Varattiin Marikan kanssa heti aamusta tänään auto, jolla huristellaan kolmipäisenä Portugalin maalle vähän yli viikon sisään. 4.-7.6. Olen siis taas tien päällä. Toisekseen ajattelin tänään vihdoin pistää tuumasta toimeksi ja varata lennot Italian visiitille ja Barcelonaan. Löysin loistavan edukkaan lennon Barcelonasta Venetsiaan ja maksan itseasiassa vähemmän siitä kuin Espanjan sisäisestä lennostani.

Olen taas siirtynyt pelkistä toimittajan hommista toimittaja-graafikoksi. Ilari lähti alkuviikosta ja nyt olen taas graafikko-Alman apuna. Ihan kivaa vaihtelua.

Elämä ei tällä hetkellä ole muuta kuin kuumuutta, hikeä, töitä ja uintia. Harvoin iltaisin jaksaa muuta kuin juoda persikka-jääteetä ja maata vatsallaan sängyllä tuulettimen möyrytessä yhdessä nurkassa huonetta. Hyttysten inistessä korvan vieressä (on siinä uima-altaassa siis huonotkin puolensa).

Nykyään melkein harmittaa kun ei ole mitään kirjoitettavaa. Ehkä pitäisi taas avata silmät ja katsella vähän ympärilleen. Rannalla käveleviä hehkuvan valkoisia möhömahoja, aamuisia expressoja, kissoja ikkunalasin toisella puolella… tai kuunnella enemmän reggaeta, niin kuin lauantaina. (Siellä konsertissa sai 10 eurolla LITRAN viskikolan ja 5e LITRAN oluttuopin!)

Marika, I and Vito.

Ja jotta saatte menosta kunnolla selvää, niin tässä teille maistiaisia: http://www.youtube.com/watch?v=fDG0_1vBoeo

Viikonloppu lyhyesti,

Miika:
hei
mitäs kuuluu?
Milla:
moi
ihan hyvää
mun boileri meni rikki mut nyt se on fiksattu jatkojohdolla
eilen esim keitin itelleni pesuvettä…

(keskustelua boilerin toiminnoista)
Miika:
kuulostaa jännältä
kuis muuten?
Milla:
mullei oo ruokaa
viikonloppu oli kyl jännä
tanssin PAAAAAAAALJON
Miika:
lisää!
Milla:
okei
kerron tosi randomina kaikkee mahdollista
(henkilökohtaisia yksityiskohtia :D)
sit olin baarissa
ja oli ihan sikakivaa
vaik se ilta oli tosi eriskummallinen
kaks kaveria jotka on siskoksia tappeli ehkä 2 tuntii baarissa
kyl ne sit sopiki
Miika:
d’oh!
siis hyvä et sopi!
Milla:
niiden mukana oli semmonen britti-Steve, joka oli aivan loistavan hauska mies
35-vuotias ja sil on 16-vuotias tytär se asuu täällä sen vanhempien luona koska sillei oo yhtään rahaa :D
mut ainakin se oli huumorimiehii ja piti meist sillee isällisesti huolta

Steve, Julian poikaystävä, Jaakko, ja työkaverini Julia

"I see dead people!" :D

sit tanssin jonkun tuntemattoman pojan kanssa flamencoo mukamas
sit tein esseetä
se oli tylsää
Miika:
tykkään tosta: “mukamas”
Milla:
ja en saanu ruokaa koska en tajunnu et kaupat menee kiinni
nyt oon syöny vaan paahtoleipää ja marmelaadii koko illan
ja sit tänään kävin suomalaisen ravintolan avajaisissa ja se vaikutti loistavalta
sovittiin lotan kanssa et käyään siel syömässä joku kerta

ps. kerto Miikakin sitten kuulumisiaan etten ihan yksinäni jutellu ;)

Protected: Tick tack tick tack

This post is password protected. To view it please enter your password below:

Password:

Carnaval en Barcelona

Sometimes I feel like I don’t know what’s going on
Sometimes I’m let to be believe everything I know is wrong
I keep on telling myself it’s me
escaping the truth in my mind
explanations for the way that I feel
are so hard to find
That’s why, that’s why
Sometimes I feel like I’m in Barcelona
See everytime I hear this tune,
I start drifting away
and all I wanna do is go back.
(D-Kay & Epsilon ft. Stamina MC – Barcelona)

Los Boliches' train station. I love my home mountain!

I was completely exhausted when I was leaving to the airport. I had to work overtime that day for there was the deadlines coming and an advertisement to do for a car selling company. So just less than an hour before I had to be at the airport, I was figuring out how to exchange needed information with the client. I think I looked like a funny zombie with my huge, almost the right size for handluggage, backbag.
I called Carlos when I was walking to the airport. He, how surprising, didn’t even remember that I was coming :P Of course in the end, he did come pick me up at the airport. His little white car was full of colombian men coming straight from a football match.
When we finally got to his place, I was sleep-walking. This time the coldness of the sea breeze was prevented with a blanket that according to him is generally called Nordic, heavy heavy blanket. That was the first and only night I slept long during the weekend.

The next day I went to the city center with work on my mind. In the tourist info I spotted a name tag with a Finnish name on it -> attack. She got terribly excited of talkign with me and knowing that I’m from the well-known magazine that basicly all the Finns in Spain read. She was doing everything she could to give me ideas for a story about the city that is in the top3 spanish destinations for Finns. Meanwhile going through her papers she told me she has been living near where I live now, in Torremolinos, for 6 years but moved to Barcelona because “I have a pair here.” :)
In the end I went around the fashion area and other parts of the city, interviewing people about their style. That is probably one of the most interesting thing about Barcelona. The city as one is an art piece. It is truly beautiful with all its diversity. Beach and city. Modern architecture of all variations. Little boutiques. Rust and shine. Night and day. It’s people fulfill it.
The complete work of art – like I read somewhere that, was it – in the year 1999 that the whole city won a prize for its architecture. I said to Hesler before the carnival and I think I’ve repeated myself many times before – Barcelona is definitely a city I see myself living in.

La Monocuca!

In the evening I was confused as most of the time of what’s going on. Enric invited me to go to Sitges with him and his italian friends, but around 20:30 they decided not to. Then there was a club plan, so in the end, I just went to see the dance practice for the upcoming parade.
I was doing some crafts to help them as everything was a bit unfinished but mainly I just stood there in a park near to the beach, freezing cold. That was one of the times when a girl told me I should be stronger about my opinion. Later Carlos and Alex were also telling me that I’m too nice for everyone. I don’t quite get it. I mean, it’s true that I get myself into some trouble for thinking sometimes way too much of how other people feel about it or how it’s best for them and not me.
There was a discussion (note! cultural differences included) about a colombian girl who lives with other two and she locks her door with a big lock. Everyone thinks she’s weird for that. That’s the only reason I got when I asked why several times. I’ve met her once and for me she was adorable. In the discussion all I could say for her was that I refuse to speculate things like that cause I’m sure she has her reasons to do so. Maybe for the others it’s not a good one, but for her it must be. In the end, all you can do is try to understand. Being stronger for me doesn’t make sense, because it is not like I let people throw myself on the walls for them to get what they want. I have my limits. But my limits don’t go in other people’s business.

Anyhow, after the deep freezing, Alex got Carlos into the idea of going out to Cafe Noir. I went there 2 years ago when I was in Barcelona the first time and it was the best time I’ve ever had dancing out. This time was no exception. (Psst, Meg! I saw THE guys there!) One hour plan went into 5 hours. I learned to dance cumbia. Uff, and I’ve figured salsa is the most difficult of all the latin dances I know so far. Merengue I like, it’s easy and it’s fun.
Many times people come down and ask me if I’m sure I’m finnish cause I dance so well. You have to take the gigolo part of it out, but it’s still nice to hear. I love dancing and as long as I can do it here, I will take all the chances I can get!

At the grill 4am.

Muikelo.

Saturday morning I took my time to make myself look like a finnish goddess as in flowers in my hair. I think I looked very hippy in the end anyways. Everyone else was so sparkly and colourful around me.

Alex and whiskey

The parade was something else. Hesler gave me his fine camera for the time so I took a lot of pictures and hanged out with Franco. He was the grandpa of the party offering me some more whiskey and taking good care so that I would keep the track as I had no chance to follow my friends. He was very kind.

(Video: Before the parade – Click here!)

The after party kind of just went by. The place, Red Club, was too crowded to really enjoy. Mostly I was hanging around on my own if you can say that since I met people all the time and danced with all kind of people. And it is like many exchange students in Finland say, the absolutely opposite: there’s just men around everywhere! I mean I have no complaints! I get along with men better anyways :)
I like the fact that people are so into teaching me how to dance. It is absolutely lovely and I will miss that so much. In Finland, the salsa events are only for people who know how to.. and they are not many I tell you. Not at least based on what I’ve seen.

The king and the queen of their group in the front.

After the after-party

Now I’m just plain tired. Huah. Working today was hard.

-

Suomeksi lyhyesti siis niin kuin iskä sanoi: “Tarkoitatko että sait luvalla seota ja heilutella raajoja holtittomasti :)”

Pelastettu ystävänpäivä

Olin melkein huonolla tuulella heti viikonlopun alkuun. Perjantai meni muutenkin vähän laamaillessa. En tiedä miksi olen aina niin väsynyt loppuviikosta. En edes tee mitään niin suunnattoman haastavaa töissä. Onhan täällä paljon uusia asioita ja haasteita muuten edessä. Pelkästään päivän rytmittäminen on aivan erilaista kuin Suomessa tai muutenkaan pitkään aikaan. Olen viimeistä 3-4 vuotta opiskellut ja tehnyt vuorotyötä. Kokopäivätyön tekeminen on kyllä sinänsä piristävää, koska minulla on taas sellainen olo kuin oikeasti tekisin jotain. Lisäksi pidän tästä työstä.
Huonoa kaakkoistuulta lisäsi, että minulla oli aivan suunnaton ikävä Suomen kavereita tänä viikonloppuna. Mitä on ystävänpäivä ilman ystäviä? Onneksi löytyy pelastavia enkeleitä.

Turmiollinen inkkaripokka

Bilekansaa: Atte ja Hannat

Tanssin istualteenkin!

Viimeinkin seikkailin myös kotipaikkakunnalla ja lähiseudulla. Lauantaina kun lähdin kotoa, tarkoitus oli mennä Mijasiin katselemaan maisemia. Matkalla tapasin kuitenkin Tuomaksen, Aten ja Hannat. Tuomas oli juuri lähtemässä junalla lentoasemalle. Hän lensi Englantiin hiihtoloman viettoon ja jatkaa sieltä eteenpäin koti-Suomeen. Osallistuin siis saattoseremonioihin. Vilkuteltiin junan perään ja loppuporukka lähti näyttämään minulle maisemia Toron juurelta.

El toro de Fuengirola (ja Atte)

Myöhemmin mentiin yhdessä Mijasiin.

Sillä oli krapula :( Piti semmosta ääntäkin.

Siellä näkyy Fuengirola :)

Olipa ihanaa käydä porukalla katselemassa maisemia. Yksin ei ole edes ketään ottamassa kuvaa, että täälläkin on käyty! Ei ole ketään kenen kanssa jutella hassuista aaseista ja upeista näköaloista.. tai kenen kanssa jakaa patonki ja yrttijuusto keskellä karnevaalien jälkeistä katumaisemaa.

Illalla laadin ostoslistan viimeisille alennusmyynneille. Vanhat varustukset kun alkavat tosissaan mennä rikki. Tennareissa on ammottava aukko ja minun nahkaisissa ballerinakengissä on mennyt reuna rikki. Täällä halpamaailman markkinoilla on hyvä tehdä sijoituksia. Uusi takki ja nahkakengät ainakin.
Ensi viikonloppuna olen taas Barcelonassa. Tarvitsen siis myös karnevaaliasun. Ajattelin olla joko Peppi Pitkätossu, Smurfiina tai joku skandinaavityttö pisamilla, leteillä ja kukkaseppeleellä. Se mikä on helpoin toteuttaa on sitten se minkä teen :) Huomenna menen kahlaamaan kiinakaupat läpi. Toisaalta pitää ottaa huomioon, että olen menossa kolumbialaisiin jatkobileisiin ja niillä on vähän vähemmän leikkisät asut. Värikkäät kylläkin. Huh, minkälainen on asiallinen naamiaisasu?
Lähden siis torstai-illalla klo 21:15 ja tulen takaisin Málagaan sunnuntaina iltapäivällä. Sitten riittää kyllä Barcelona tälle Espanjan reissulle.