Gran Canaria and its juicy clementines

My trip to Gran Canaria was very unexpected and unplanned in many ways. I booked the flights over a month before departure and went there straight from London. I was suppose to stay with a friend but due to weird circumstances decided there had to be a better way. The decision couldn’t have been better and the whole vacation turned out to a true adventure. Who knew… an island that is more famous for its touristic beaches (at least in Finland) than anything else has such a beautiful hidden side. And there wouldn’t have been any of this adventure if it wasn’t for The Magic Bus.

As to the change of mind, I was urgently searching for a couch to sleep in anywhere in the island. I got a very quick reply from a Parisian Emmanuel who promised to help me. Here’s where it all started like domino pieces.

First stop: Las Palmas.

The city is really nothing exciting. 2 days is just enough to explore its fruits.

Emmanuel was mostly away climbing the mountains. More on the mountains later on. Through Emmanuel I met so many lovely people who made my stay simply awesome. Two germans – Marcel and Marius – had decided to rent a van that would fit at least 6 people and drive around the island. The island is quite small; driving from Las Palmas to Maspalomas takes a rough hour. But before that adventure, I was to meet with a friend.

When we later joined the magical crew, the plan was to hike to a secret beach called Playa de Güi Güi. It is 2 hours or a little less from the closest road in the village of San Nicolas. I had been trying to get someone hike with me for ages. I really missed all the silence and nature around.

There was three men living near to the beach. One of them was a complete hermit with two dogs, who didn’t really want to get in touch with people but the other two were very friendly. One of them lived just next to the ruins of a church (?) we staid at. He’s goat lived in the side room of the ruin every day for a good half an hour when he milked and fed it. What a life.

Living with nature is just beautiful. There is no time and you always sleep well – and long enough. (The next two pictures have been taken by Rosa)

The way back was much less pleasant but adventurous for sure. The guys decided to take a short cut: “Let’s just go straight from here! No path!” Four men and me… the mountains just grew bigger and arduous. There was always one after the other. After seven hours of climbing and hiking among the rocks, we ended up going back to the same path we once started from :D The rest of the hike we were almost running.. in under 1½ hours we were at the car when the sun had already set.

In the car driving from the airport back to Puerto Rico, after taking German there, Marcel and I talked about how different all the people gathered together are and how in the hike we had to stick together and be comfortable. It’s not easy to like someone straight away but if you put a group of strangers in the position that we were while hiking in the mountains, it forces them to be a team. Noone is left behind and the weakest is the strongest in the group.

All this is thanks to couchsurfing. Later German wrote to the thread of the whole magic bus idea:

“Guys, I’m back in London now. I’m fucking freezing but that can’t erase the big smile in my face every time I recall the moments I spend on the Magic Bus with the very special Magic Bus Crew.
This advice comes from the bottom of my heart because I want everybody to have a great time as I did: do yourself a favor and ride the Magic Bus, you won’t regreat it and in fact you will probably thank me (kiitos) later.

Have a great life and adventure
German, Former Magic Bus Crew.”

Presa de la Niñas.

Haha, I taught the guys to sing a finnish drinking song in the tune of Brother John. The lyrics are just finnish beer brands. The next day they were paddling with the rubber boat around the lake and singing that song!

I have at least 5 videos of Marcel backing up the car really fast and then breaking, trying to make all that stuff fall out from the back. If it would’ve actually worked out the video would’ve been called “How to clean the magic bus in 10 seconds.”

Thank you people! Peace, love and sunshine!

Benahavis’ path of death

Was surely a death to my muscles. Steve, Maarit, Riina and Steve’s 10 year old nephew, Alfie and I went to Benahavis. And there it was, the gorgeous canyon called the path of death, which you can walk up some kilometers. I, smart woman and straight from work, ended up going through it barefeet. Now every muscle hurts…

Picture taken by Steve.

Cueva del Gato

Cueva del Gato is a couple of hours ride from Fuengirola, near Ronda. You can reach the entrance going to Ronda and turning off the MA7401, on the right hand side there’s a parking area next to a hotel called Cueva del Gato. It’s about two kilometres before Benajoan’s station. Driving there you can see why it’s called the cave of the cat. It has a mouth on a little twisted smile and two eyes.

Here you can see the mouth of the cat and if you use your imagination maybe the eyes as well.

From the parking lot it’s a five minute walk along a well maintained wooden walkway over the river and under the railway line. And there you find a nice little natural pool with terribly cold water. I thought I had woken up much before but it wasn’t until diving in that I realized I haven’t been that awake since the last winter. In the heat of the summer however, it’s a welcomed awakening.

Dad, you taught me well.

Pedro and Alma :)

Pedro and I went climbing deeper to the cave and there was some charming little ponds but it was only later when I read that the cave goes through to the other side of the mountain. The way is 4 km’s and climbing over wet rocks barefeet for maybe 20m, I recommend proper footwear. Apparently during heavy rains, as I can imagine noone even trying to swim in, it’s also dangerous to even try to climb up. The cave is partly very narrow and is filled with water. So cave explorations are rather dangerous and not recommended without very experienced guides. The unpredictable floods of the cave river have claimed many lives over the year.

Other than threathing drowning and hypothermia death, we had a lovely little picnic. Alma had made meatballs with white wine mmmmm-delicious. A nice lazy Sunday!

The entrance of this cave can be seen from the railway as it heads north from the station two kilometres away. It’s called the cave of the cat as its entrance is said to look like a cat’s head. Perhaps it does, though the present author failed to see it.

This cave is the terminus of an underground river that rises four kilometres away as the Rio Guaduares, which takes an underground route from the other side of Montejaque, from the Cueva de Hundidero (‘fallen’), only recommended to skilled potholers. Famed for its potholing experience, it has been the scene of many deaths as rising waters trapped the unprepared.

Cueva del Gato entrance

However, for the curious, El Gato is a pleasant walk to an impressive limestone cave entrance. The entrance, by the way, is as far as you should go. A sign prohibits entry without official permission, and although there is neither a physical barrier nor an armed guard to enforce the prohibition, it is wise to obey it.

To reach the cave entrance when coming from Ronda turn off the MA7401 on the right hand side into the parking area next to a hotel located about 2 Kms before Estacion Benajoan. It is a five minute walk to the cave entrance along a well maintained path which now includes a wooden walkway “over the river” through the bridge under the railway line. (Nowadays there is no need to risk all by crossing the railway tracks). There is a reasonable size natural pool in the river where only the brave take a dip as the water from the cave is very cold. From here a short scramble up a narrow path to view the mouth of the cave and take photographs can be negotiated by anyone in sensible footwear.

The cave is of archaeological importance, although it has been heavily excavated and the remains removed. It’s a lovely spot to visit during the heat of the summer and the leafy pool makes a welcome break from the sun. Its waters are pure, unlike the Guadiaro, and so bathers come from vast distances. To the caver, entry to the actual system is best from the Montejaque side and requires various permits and a qualified guide.

Fuengirola-Gibraltar-Tarifa-ranta-Cadiz-ranta-Tarifa-Fuengirola

Gibraltarin apina eli mono.

Huom! punainen varpaankynsi.

Bolonia beach. Kävin uimassa Atlantissa!

Cádiz, äiti ja iskä :)

Atlantin ranta, Cádiz.

Jos tai kun ehkä..

Suussa maistuu vieläkin Fanta Lemon. Oltiin äitin ja iskän kanssa viikonloppuna Costa de Luzin kierroksella Tarifalla, Cádizissa ja siellä rannoilla. Ihana ilma, kauniita ihmisiä ja marokkolaisia oviaukkoja. (Kuvia vähän myöhemmin.)

Tein viimeiset työjutut tänään aamulla ja nyt olen ihan oikeasti vapaalla ainakin heinäkuun loppuun asti. Huomaa, että suomalainen työnarkomaani ei osaa olla rauhassa, kun heti eilen illalla istuin netin äärellä katsomassa lentoja ja – ammattikorkeakoulujen sivuja. Mitä jos minusta tulisikin sisustussuunnittelija tai puuseppä, korusuunnittelija, kahvilanpitäjä tai..?

Ideoita kyllä olis, mutta mikään ei tunnu ihan (quite) toteuttamisen arvoiselta. Mulla taitaa olla sitoutumisongelma. En pysy paikallani oikeen missään suhteessa tarpeeksi kauaa, että saisin jotain oikein hienoa aikaiseksi. Koulu (työharjoittelu) on tällä hetkellä ainoa staattinen suoritus meikäläisen elämässä – vai miksikä sitä pitäisi kutsua? Paikka vaihtuu, tyypit ympärillä vaihtuu, ajatukset ja ideat vaihtuu tuuliviirimäisesti, ruokatottumukset ja liikuntatavat samoin. Entä sitten kun koulu loppuu?

Sillä aikaa kun joku miettii mun puolesta, meen loikoomaan tuonne uima-altaan reunalle ;)

Vesi, joka ei kirvele silmissä

On kyllä oikeasti ihanaa, että on uima-allas takapihalla. Mikään ei ole parempaa kuin töiden jälkeen ryytyneenä kävellä loivasti ylöspäin vieviä katuja hiki virraten*, löntystää suoraan altaan reunalle ja pulahtaa uimaan. Nykyään uikkarit on kokoajan valmiina päällä, kun lounaallakin tekee mieli käydä tuolla meressä viilentymässä. Haittapuolia on tietenkin kuivuva iho, mutta parempi se kuin kuivunut ja turhaan uupunut mieli.

*) Täällä alkaa oikeasti olla semmoinen inhottavan hikinen kuumuus. Pilvisellä säälläkin on painostavan kuumaa. Hiki virtaa siis joka tapauksessa. Pitkähihaset saa sadesäälläkin unohtaa.

Varattiin Marikan kanssa heti aamusta tänään auto, jolla huristellaan kolmipäisenä Portugalin maalle vähän yli viikon sisään. 4.-7.6. Olen siis taas tien päällä. Toisekseen ajattelin tänään vihdoin pistää tuumasta toimeksi ja varata lennot Italian visiitille ja Barcelonaan. Löysin loistavan edukkaan lennon Barcelonasta Venetsiaan ja maksan itseasiassa vähemmän siitä kuin Espanjan sisäisestä lennostani.

Olen taas siirtynyt pelkistä toimittajan hommista toimittaja-graafikoksi. Ilari lähti alkuviikosta ja nyt olen taas graafikko-Alman apuna. Ihan kivaa vaihtelua.

Elämä ei tällä hetkellä ole muuta kuin kuumuutta, hikeä, töitä ja uintia. Harvoin iltaisin jaksaa muuta kuin juoda persikka-jääteetä ja maata vatsallaan sängyllä tuulettimen möyrytessä yhdessä nurkassa huonetta. Hyttysten inistessä korvan vieressä (on siinä uima-altaassa siis huonotkin puolensa).

Nykyään melkein harmittaa kun ei ole mitään kirjoitettavaa. Ehkä pitäisi taas avata silmät ja katsella vähän ympärilleen. Rannalla käveleviä hehkuvan valkoisia möhömahoja, aamuisia expressoja, kissoja ikkunalasin toisella puolella… tai kuunnella enemmän reggaeta, niin kuin lauantaina. (Siellä konsertissa sai 10 eurolla LITRAN viskikolan ja 5e LITRAN oluttuopin!)

Marika, I and Vito.

Ja jotta saatte menosta kunnolla selvää, niin tässä teille maistiaisia: http://www.youtube.com/watch?v=fDG0_1vBoeo

El Chorro lakes

One  week before the vappu celebrations, a little crew of us went to the lakes which are a bit inland from Malaga. One hour ride away from Fuengirola was set a little bit of finnish-like paradise.

“The heat is rising and my hand surfs through the wind. Cool, calm, collected is the child that lies within.”

Steve said he’s never seen the lakes this full. See the tree there? Their roots are not usually under water and this place where we swam first, they get to jump of the rock and they point they jump of is still one 50m lower, now under water.

The crew minus Jutta getting ready to go swimming.

My mom and dad called me a sea monster when I was a kid. Ehm, not much changed. The first one in the water. And I tell you, clear, pure and lovely. No salt in your eyes.

Seals.

I swam there across the lake and met the two colombian. Lovely people helped to the stairs and staid there to keep me company while I was warming up to swim back. Geese didn’t so much enjoy it.

Usually you can walk across this part.

And the adventure begins!

The only possible way to see where Steve is so he can’t scare us – take a picture.

Charlie’s angels!

Most of the pictures are from Jutta and Steve :)

Vale-Valencia

Pilko suuret ongelmat pieniksi, hio pienet pölyksi ja puhalla taivaan tuuliin. Onnistuuko teiltä? Ongelmat voi pilkkoa pieniksi ja osan hioa pölyksi, mutta taivaan tuuliin puhaltaminen vie aikaa.

Oon ollut viimeaikoina töissä aivan naatti. Huonosti nukutut yöt vetää velkojaan ja tietenkin matka.

Valencia oli aivan ihana. Ei käyty oikein mitään korkea kulttuuria haistelemassa, joskin kukkaroa tyhjentämässä senkin edestä. Lotta kadotti nahkatakkinsa, joten uusi piti saada. Minä löysin kuusi paria uusia korviksia.

Jaakkoa oli tosi ihana nähdä, vaikka vähän harmittikin ettei Miika päässyt myös. Ne pojat on kyllä jotain hyvin spesiaalia :) On ollu hauska huomata miten kiinteesti ollaan pidetty yhteyttä mun täällä ollessa ja miten ne vieläkin jaksaa vuodattaa mulle tuntojaan. Ei tietenkään niin kattavasti. Mutta sekin, että kun Jaakon näin Placa de la Virgenillä, niin ei tuntunut missään vaiheessa edes siltä että siitä on oikeesti melkein 3 kuukautta kun ollaan viimeksi nähty. Moi, halaus ja heti perään sitä samaa elämän vuodatusta kun aiemminkin. Valencia oli siis myös Jaakon vuoksi todella kotoisa :)

Nähtiin Moisesta, Ignasia ja Davidia, joista kaksi ensimmäistä oli Suomessa vaihdossa ja viimeisen tapasin ex-vaihtareiden vuosittaisessa yhteenkerääntymässä. Ei käyty yhdessäkään museossa. Iltaisin istumassa ja näkemässä öisen kansan maailmanmenoa.

Matka oli tosiaan 10h muttei se tuntunut lainkaan pitkältä. Juteltiin Lotan kanssa ihan uskomattoman paljon. Juotiin cavaa ja syötiin mansikoita! Menomatka meni siis rattosasti :)

Cavaa ja mansikoita

Valencian ihme – taidetiedekompleksi.

Kaverei löytyy matkalta

Kultakatu hostellilta

David, minä ja Moises

Matkaseura<3

Alhama de Granada

Käytiinkin Steven kanssa kuumilla lähteillä! Mulle homma oli työmatka, mutta ei yhtään hassumpi sellanen: kahtena päivänä tuli vietettyä varmaan n. 10 tuntia yhteensä pulikoiden ja vaan rentoutuen :) Siinä välissä ajeltiin ympäriinsä katselemassa maisemia, jotka oli aivan upeita.

Alhama de Granada on 895m meren yläpuolella. Lumihuippuisia vuoriakin näkyi matkalla!

Mmm.. 45-50 asteista luonnonlämmitteistä vettä!

Kattokaapa miten kirkasta tuo kuuman lähteen vesi on verrattuna viereiseen jokeen.

Kylässä itsessään ei ollut paljoa muuta ihailtavaa kuin maisemat.

Eksyksissä maailmanloppua etsimässä

Mä olen kyllä aikamoinen sotku. Mistä sitä tietää oikeasti mihin on menossa ja kenen kanssa? Tai jos tämä elämä sitten on tällaista säntäilyä, niin miten oppii säntäilemään rauhassa? Kaipaan tasaisin välein toista ja sitten taas toista asiaa. Ajoin kaipaan Suomen kesiä ja kaikkia ystäviä siellä. Toisinaan kaipaan Padovaa ja sitä piiriä siellä, niin hullua kuin se meno välillä olikin. Seuraavana päivänä taas en olisi missään muualla kuin täällä.

Oikeasti olen vain malttamaton. En jaksa odottaa, että jotain tapahtuisi. En jaksa odottaa maailman loppua.

Need a little time to wake up, wake up. Need a little time to rest your mind. What’s the story Morning Glory?

Istuin eilen iltakahdeksaan asti graafikko-Alman kanssa toimistolla vääntämässä lehteä valmiiksi. Olen alkanut viihtyä toimistolla turhankin hyvin. Tämä viikko on ollut ihan hullua paahtamista. Sanoma- ja aikakauslehden painoonmenopäivät ovat niin lähellä ja uusia mainoksia on tullut aivan kasoittain. Minä sitten olen tehnyt päivät pitkät uusia mainoksia, korjaillut vanhoja ja tehnyt korjauksia. Lehteen tulee myös minun kirjoittama aukeaman juttu, jonka saan myös osittain taittaa. Jee :)

Steve ja Jutta

Lotta

Viikonloppuna olin Granadassa ja Alhambrassa Lotan, Jutan, heidän äitinsä ja Steven kanssa. En voinut muuta kuin huokailla suurimman osan aikaa ja miettiä miten saisin muutetta työt sinne :) Aivan ihana kaupunki. Muistutti vähän Padovaa.

Autonpesu matkan varrella

Siskokset Alhambrassa

Steve ja minä mentiin turkkilaiseen teteriaan, joita Granada on pullollaan. Crepesejä banaanilla ja suklaakastikkeella, hyvää teetä ja omena shishaa :)

Sunnuntaina tuli Naike. Miten voikaan tuttu ihminen taas saada tuntemattoman paikan tuntumaan niin paljon kodikkaammalta. Eilen puhuin myös Enricon kanssa ja hän sanoi lyhyen keskustelun jälkeen: “Joo mutta sinä olet sellainen ihminen, että olet onnellinen missä vain.” En kyllä allekirjoittaisi tuota ihan suoriltaan. Olen onnellinen missä vain, kun minulla on joku ketä tuntee minut hyvin. Joku kehen turvautua. Eivät paikat itsessään ole helppoja, mutta jos on joku kenen kanssa jakaa ajatuksia ja ihmetellä yhdessä outoja juttuja… se tekee mistä tahansa helpompaa.

Samat patsaat mitä oli Espan puistossa joku kesä sitten :)

5 minuuttia vaille sulkemisaika > päähänpisto. Altaassa oli muute Nigeleja myös... :/ Ja vesi oli kylymää!